Runonlaulajien maa liekeissä

Uhtua tunnetaan tänä päivänä nimellä Kalevala (1963). Elias Lönnrot haastatteli Vaassila Kieleväistä ja Ontrei Malista Uhtuan lähellä  Vuonnisen kylässä 1830-luvulla. Uhtualla on jäljellä mökki, jossa Lönnrot ilmeisesti asui. Tämä tieto on epävarma.  Sen sijaan taru Lönnrotin männystä ei pidä paikkaansa. Tarun mukaan Lönnrot olisi haastatellut runonlaulajia männyn juurella kylän laitamilla.  Kylä on idyllinen, vanhahtava kylä Keski-Kuittijärven rannalla. Asukkaita on noin 5000.

Heinäkuussa 1941 Uhtualla ei laulettu runoja vaan siellä taisteltiin ja kuoltiin. Suomalaisen III AK:n 3. divisioonan pääosa eli ryhmä Fagernäs eteni korpien läpi kohti Uhtuaa ja Muurmanskin rataa. Osasto J ( myöh. 6. div.) eteni kohti Kiestinkiä. Suomalaiseen divisoonaan kuului kolme rykmenttiä. Ns. kantajoukko muodostui asevelvollisista ja sillä oli pieni numero. Esimerkiksi ”Tuntemattoman” rykmentti, JR 8 oli 11. divisioonan kantajoukko jatkosodan alkaessa. Divisoonaan kuului lisäksi   kaksi reserviläisrykmenttiä, joille annettiin numerot lisäämällä luku 21 alemman rykmentin lukuun. Eli JR 11, JR 32, JR 53.  Ryhmä Fagernäsiin kuuluva JR 11, joka oli 3. divisioonan kantajoukko, asettui sodan alettua asemiin Raatejärven ympäristöön. Sieltä lähdettiin hyökkäämään 1.7. aamuyöstä ja tavoitteena oli Vuokkiniemi. Vaikea maasto, sitkeä viivytys ja metsäpalot hidastivat etenemistä. Tiet olivat huonoja tai niitä ei ollut. Siksi vähintään yhden pataljoonan piti olla tietä rakentamassa. Vuokkiniemi saatiin vallattua kolmantena hyökkäyspäivänä. Vuonnisen runokylä vallattiin 9.7.

Vuonnisen itäpuolella venäläisillä oli vahvat Vuonnisen jokeen ja Pistojokeen tukeutuvat puolustuslinjat. Rykmentti kärsi suuria tappioita ylimenoissa. Pistojen ylimenossa kaatui 200 suomalaista. Ylimenon jälkeen käytiin vielä ankaria taisteluita Korpijärven itäpuolella, mutta venäläisten asemat saatiin murrettua. Näissä taisteluissa venäläiset menettivät viisi panssarivaunua ja kaksi panssariautoa, 10 panssarintorjuntatykkiä, 12 kranaatinheitintä, 19 konekivääriä, 95 pikakivääriä, 100 puoliautomaattikivääriä ja lähes 400 kivääriä.

III/JR 53 paraati Eldankan jäällä. 1942 tai 43 (kuva Eero Paavola)

Eldankajärven jää - A. Aimo ja sointu-orkesteri

Hyökkäys jatkui ja taisteluja käytiin Eldankajärven ja Kiiskisjärven alueella. Viimeinen hyökkäysvaihe alkoi elokuun puolivälissä.  Suomalaisten vahvistuksena oli saksalaisten panssarivaunuja, mutta niiden käyttö oli tehotonta vaikean maaston vuoksi. Nyt taisteltiin laulusta tutuilla paikoilla; Eldanka, Röhö, Munakukkula, Makkarakukkula ja Kiiskiskukkula. Taistelut olivat ankaria ja toiveet nopeasta etenemisestä kuivuivat sitkeään vastarintaan. Ryhmä F asettui puolustukseen 4.9. noin 10 kilometrin päähän Uhtualta. Hyökkäysvaihe oli ohi tällä lohkolla. Uhtuaa pommitettiin Kuittijärven yli tykistöllä koko sodan ajan.

Saksalaiset ottivat päävastuun Kiestingin suunnasta ja sinne siirrettiin joukkoja Uhtualta, kun näytti siltä, että Kiestingissä oli mahdollista päästä radalle.  Hyökkäyskärki pääsi lähimmillään 28 kilometrin päähän tavoitteesta. Tälle paikalle on rakennettu venäläisten muistomerkki. Jalustalle on nostettu kenttätykki, jonka putki osoittaa länteen. Venäläiset saarsivat hyökkäyskärjen, eikä vahvistuksia saatu. Mannerheimin oli antanut salaisen käsky Siilasvuolle, eikä tietoa annettu eteenpäin esimerkiksi hyökkäyskärkeä (JR 53) johtaneelle everstiluutnantti Jussi Turtolalle. Everstiluutnantti Turtola katosi taistelussa 29.8. tai ilmeisesti tapatti itsensä. ”Kyllä täällä kaatuakin voidaan” oli hänen viimeinen viestinsä Siilasvuolle. Saarretut murtautuivat ulos ja hyökkäys pysähtyi. 30.8. Jussi Turtola ylennettiin postuumisti everstiksi ja hän sai 1. luokan vapaudenristin miekkojen kera. Hyvä sotilas kuoli turhaan.

Makkarakukkula Uhtualla (kuva Eero Paavola)

Hyökkäyksen pysähtymiseen vaikutti se, että Mannerheim kielsi III AK:n komentajaa Hjalmar Siilasvuota katkaisemasta rataa. Pyyntö tuli länsivalloilta. Hyökkäyksen painopistettä muuteltiin ja vähäiset joukot jaettiin useaan kiilaan, jolloin kaikki olivat liian heikkoja. Lisäksi saksalaiset olivat tottumattomia erämaasotaan. Saksalaisia oli paljon Kiestingin suunnalla, mutta heidän tehonsa oli heikko erämaaoloissa.

Huhtikuussa 1942 venäläiset yrittivät saartaa koko Kiestingin rintaman usean divisioonan voimin. Suurin ponnistuksin hyökkäys torjuttiin. Osa JR 11 miehistä osallistui tähän torjuntataisteluun. Venäläisten suurhyökkäyksenalettua kesäkuussa 1944  JR 11 taisteli  VT-linjassa Kivennavalla ja VKT-linjassa Ihantalassa sekä myöhemmin Lapissa. 

III AK:n taistelut on ikuistettu lauluun ”Eldankajärven jää”.

 

Teksti Eero Paavola

Korpikolonna Kiestingissä 1942 (kuva Eero Paavola)