Yhteenveto Talvisodan taisteluista 1939-40

Summa joulukuun alussa. Tien miinoitus. (Kuva SA-arkisto)

”Helsinki kahdessa viikossa”

Neuvostoliiton hyökkäys alkoi 30.11.1939, hyökkäyksen painopiste oli Karjalankannaksella. Tarkoitus oli edetä Helsinkiin kahdessa viikossa. Hyökkäys pysähtyi ns. Mannerheim-linjalle. Sen murtaminen ei onnistunut käytettävissä olevilla joukoilla, vaan venäläiset joutuivat tuomaan täydennyksiä. Uusilla joukoilla aloitettiin suurhyökkäys 11. helmikuuta 1940. Pääpuolustuslinja murtui Summassa ja suomalaiset perääntyivät Viipurin tasalle. Siellä taisteltiin rauhan tuloon asti. Kun hyökkäys pysähtyi Mannerheim-linjalle, puna-armeija pyrki kiertämään Kannaksen puolustajien selustaan Laatokan pohjoispuolelta. Heidät pysäytettiin ja osin motitettiin Pitkärannassa, Kollaalla ja Tolvajärvellä. Sodan lopussa venäläiset hyökkäsivät jäätä pitkin Viipurinlahden yli suomalaisten selustaan ja katkaisivat Viipuri-Helsinki-maantien. Rauhan tulo pelasti suomalaiset uhkaavalta saarrostukselta.

Kuhmon pääpuolustuslinjaa 6.2.1940 (Kuva SA-arkisto)

”Mottisota”

Pitkällä itärajalla venäläiset tulivat rajan yli useammasta kohdasta suurella joukolla. Suomalaiset olivat varautuneet torjumaan pienten osastojen partiohyökkäyksiä. Heimosotien kokemusten perusteella arveltiin, että suuret sotatoimet ovat vaikean maaston ja teiden huonouden takia mahdottomia. Muurmanskin rautatie tarjosi kuitenkin venäläisten huollolle selkärangan. Talvioloissa venäläiset tekivät kulkuteitä maastoon jäädyttämällä lunta. Näin tehtyjä teitä pitkin he pystyivät yllättämään suomalaiset. Tämä aiheutti aluksi uhkaavia tilanteita, mutta viime hetkellä suomalaiset saivat apujoukkoja torjuntaan. Esimerkiksi Oulun seudulle kootut reservit tuotiin Suomussalmelle torjumaan venäläisiä. Kaikille sotilaille ei ollut edes kivääriä, vaan se saatiin vasta rintamalla.

Tiestä riippuvaiset ja suksettomat venäläiset voitiin lyödä ja saartaa hiihtojoukkojen avulla. Näin syntyi ns. mottitaktiikka. Itärajalla päädyttiin torjuntataistelujen jälkeen asemasotaan ja ratkaisua haettiin Karjalankannakselta.

Vartiomies Kivennavalla 1.11.1939 (Kuva SA-arkisto)

Ensimmäinen ”Raatteen tie”

Esikuvana hiihtojoukkojen käytölle on Joutselän taistelu vuodelta 1555. Joutselkä on Karjalankannaksella Kivennavalla. Venäläiset pyrkivät talvitietä pitkin Viipuriin. Hyökkääjiä oli noin 10 000 miestä. Heitä johti ruhtinas Ivan Bibikov. Suomalaisia komensi Kivennavan vouti Jöns Månsson. Hänellä oli 560 huovia ja noin 400 hiihtävää talonpoikaa ja muutama pieni tykki.  Suomalaiset sulkivat lumen keskellä kulkevan tien murroksella, jota ratsuväki ja suksettomat jalkamiehet sekä tykit puolustivat. Ruhtinas Bibikov kaatui viinatuoppi kädessään heti alussa, kun hän kohotti maljaa Jöns Månssonille. Venäläisten kärki joutui sekasortoon ja suksimiehet iskivät kolonnan sivustoille. Venäläisiä kaatui noin 900. Suomalaisten tappioista ei ole tietoa mutta ne lienevät olleet pieniä. Lyödyt venäläiset perääntyivät pakokauhun vallassa rajan taakse. Ensimmäinen ”Raatteen tien” taistelu oli käyty.

Teksti Eero Paavola