Jatkosota ja Lapin Sota 1941-45

Operaatio Barbarossan hyökkäyssuunnat ja tavoitteet.
(Kartta, Wikipedia, Operaatio Barbarossa)

Operaatio Barbarossa 1941

Saksa päätti aloittaa hyökkäysvalmistelut Neuvostoliittoon v. 1940 kesällä. Koodinimi ”Barbarossa” annettiin keisari Friedrich I Barbarossan mukaan. Hän johti kolmatta ristiretkeä Palestiinaan v. 1189 mutta hukkui tulvivaan jokeen Palestiinassa. Barbarossa-nimellä korostettiin sotaretken ristiretkiluonnetta pahaa kommunismia vastaan. Balkanin ja Saharan sodat viivyttivät hyökkäyksen alkua noin kuukaudella, hyökkäys alkoi 22.6.1941. Tämä viivytys oli ratkaiseva sodan kannalta, koska Saksa ei ennättänyt tuhota puna-armeijaa kesän aikana ja ”Kenraali Talvi” hyydytti hyökkäyksen joulukuussa 1941. Tämän jälkeen alkoi Saksan pitkä kuolinkamppailu itärintamalla.

Saksan armeija jaettiin kolmeen kiilaan. Pohjoinen armeijaryhmä saarsi Leningradin maan puolelta, mutta Laatokan rantaan jäi noin 100 km:n aukko, josta kaupunkia huollettiin 900 päivän ajan. Suomalaisten piti sulkea tämä aukko, mutta Mannerheim pysäytti hyökkäyksen Syvärille poliittisista syistä. Leningrad ei tuhoutunut, minkä vuoksi Mannerheim on suosittu henkilö Venäjällä. Venäläiset sotaveteraanit ovat minullekin kiitelleet Mannerheimin toimintaa.

Keskustan armeijaryhmä hyökkäsi kohti Moskovaa, mutta kärsi tappion Moskovan edustalla joulukuussa 1941. Neuvostoliitto toi Moskovan taisteluun miljoona siperialaista rajasotilasta, jotka olivat vartioineet Japania. Venäläinen vakoilija Richard Sorge ilmoitti Tokiosta Stalinille, että Japani aloittaa sodan, mutta hyökkää vain USA:n kimppuun. Siksi Stalin saattoi heittää joukot Moskovan edustalle.

Etelän armeijaryhmä hyökkäsi Mustanmeren suunnalla Etelä-Ukrainaan. Sielläkin hyökkäys pysähtyi talveksi 1941-42. Kesällä 1942 hyökkäys jatkui Volgalle Stalingradiin ja Kaukasuksen öljyalueille. Suomalainen SS-pataljoona eteni Kaukasuksella Terek-joelle asti. Saksalaiset kärsivät ratkaisevan tappion Stalingradissa 1942-43 vaihteessa. Tästä alkoi pitkä kuolinkamppailu, joka päättyi Berliinin valtaukseen ja Saksan antautumiseen 8.5.1945.

Suomen tehtäväksi Hitler kaavaili Leningradin saartoa ja Muurmanskin radan katkaisua. Tätä varten Lappiin sijoitettiin yli 200 000 saksalaista, joiden tehtävä oli osaltaan katkaista rata. Palkkioksi Hitler lupasi Kuolan, Itä-Karjalan, Aunuksen ja Pohjois-Venäjän. Tarjous ei oikein kiinnostanut Suomea, muutamaa ”Suur-Suomeen” uskovaa lukuunottamatta.

Suomen armeijan hyökkäysvaihe 1941

Suomalaisten ja saksalaisten sotatoimet v. 1941. (Kartta, Wikipedia, Jatkosota)

Kranaatinheittimen miehistöä Syvärin takana.
Edessä oikealla Reino Paavola. (Kuva, Eero Paavola)

Suomi lähti jatkosotaan saadakseen menetetyt alueet takaisin. Neuvostoliiton tuhoaminen ei kuulunut ”viralliseen” suunnitelmaan, se oli Saksan onnistumisen varassa. Suomi jaettiin Oulun pohjoispuolelta kahteen osaan. Pohjois-Suomi oli saksalaisten vastuulla ja Etelä-Suomi Suomen armeijan vastuulla.

Päähyökkäys suuntautui Itä-Karjalaan ja Aunukseen. Mannerheim pysäytti hyökkäyksen Syvärille, koska ei halunnut vaarantaa tulevaa rauhaa. Hän epäili jo tässä vaiheessa Saksan kärsivän tappion, eikä halunnut saartaa eikä tuhota Leningradia. Lotinanpellosta Syvärin yläjuoksulle syntyi joen itäpuolelle suomalaisten sillanpää, mutta alajuoksulla Syväri oli asemien välissä.

Toinen kiila hyökkäsi pohjoiseen Maaselänkannakselle, missä se pysäytettiin Poventsaan, Stalinin kanavalle. Suomalaiset valtasivat Rukajärven 11.9.1941. Tällä alueella käytiin vilkasta sissisotaa molemmin puolin koko sodan ajan.

Kolmas kiila hyökkäsi Karjalankannakselle, vanhalle rajalle. Siitä alkoi varsinainen Leningradin puolustusvyöhyke, jonka linnoitusten murtamiseen ei ollut välineitä eikä haluakaan.

Venäläiset tyhjensivät Hangon tukikohdan 2.-3. joulukuuta 1941. Tämän jälkeen kaikilla rintamilla alkoi asemasota. Tosin venäläiset tekivät vuoden 1942 alkupuolella epäonnistuneita vastahyökkäyksiä sekä Syvärillä että Maaselän kannaksella. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui ja jäätiin odottamaan, miten sota kehittyy Saksan rintamilla.

Sota Pohjois-Suomessa

Suomalaisia saapumassa etulinjasta Kiestinkiin 21.8.1941. Kiestingin itäpuolelle syntyi suuri suomalainen motti 10.8.-7.9.1941. Etualalla on saksalaisten SS-miesten hautoja. (Kuva, SA-arkisto)

Saksalaisten hyökkäykset Petsamossa ja Sallassa epäonnistuivat vaikean maaston, puutteellisen maastokoulutuksen, sopimattoman kaluston, huonojen karttojen ja sitkeän vastarinnan vuoksi.

Erikoisin retki oli suomalaisen Osasto Pennasen yritys edetä Luttojokea pitkin kohti Muurmanskia. Hyökkäys epäonnistui, koska joukkoja oli liian vähän. Lapin sodan alkaessa Pennasen miehet olivat valtaamassa Kemiä saksalaisilta.

Saksalaisten huolto oli vaikeuksissa ankarissa oloissa.
Kuvassa kolonna Alkurtin tiellä 26.9.194. (Kuva, SA-arkisto)

Suomalainen III AK taisteli Saksan johdon alaisena. Sen joukot pääsivät noin 10 km:n päähän Uhtualta (nyk. Kalevala) ja etenivät Kiestingin ohi yhdessä saksalaisten kanssa. Lähimmillään joukot olivat Kiestingin suunnalla noin 28 km:n päässä Louhen asemasta. Mannerheim keskeytti hyökkäyksen, koska länsivallat vetosivat Suomeen, ettei rataa katkaistaisi. Sitten täälläkin alkoi asemasota. Partioita lähetettiin venäläisten selustaan, mutta Muurmanskin-Arkangelin rataa ei saanut häiritä.

Asemasota 1942-1944 kevät

Suursaaren valtausparaati 28.4.1942. (kuva, SA-arkisto)

Asemasodan aikana ei käyty mitään suuria taisteluita lukuun ottamatta venäläisten vastahyökkäyksiä 1942 alkupuolella. Merkittävin operaatio oli Suursaaren ja Tytärsaaren valtaus jäätä pitkin maaliskuussa 1942.

Hiihtokilpailut jossain Aunuksessa. (Kuva, Eero Paavola)

Muuten sotilaat tekivät puhdetöitä, urheilivat, metsästivät, kalastivat ja odottivat. Pahinta oli taistelukunnon heikkeneminen ja aseistuksen vanheneminen. Vuoden 1943 aikana Suomi neuvotteli salaa rauhasta Neuvostoliiton kanssa, mutta ehdot olivat liian kovat tässä vaiheessa. Vastavetona Saksa katkaisi Suomen ja Saksan välisen kaupan painostaakseen Suomea pysymään sodassa.

Neuvostoliiton suurhyökkäys kesä-heinäkuussa 1944

Suurjuoksija, alikersantti Volmari Isohollo (kesk.) esimiehineen
Ihantalassa 26.8.1941. (Kuva, SA-arkisto)

Leningradin saarto päättyi vuoden 1944 alussa ja hyökkäystie Suomeen aukeni. Neuvostoliitto hyökkäsi kuitenkin vuoden 1944 talvella Narvan suunnalla, mutta ei päässyt läpimurtoon. Sitten venäläiset siirsivät painopisteen Suomen rintamalle.

Venäläisten hyökkäyksen painopiste oli Karjalakannaksella. Tulivalmistelu alkoi 9.6. ja rintama murtui seuraavana päivänä Valkeasaaressa JR1:n kaistalla. Viipuri menetettiin 20.6., kun ilman tykistön tukea jäänyt ja suursodan kokemusta vailla ollut 20. prikaati hajosi. Venäläisten suurhyökkäys pysäytettiin ns. VKT-linjassa Tali-Ihantalan taistelussa 25.6.-8.7.1944. Tämän jälkeen Neuvostoliitto siirsi joukkonsa Saksan rintamalle. Venäläiset yrittivät vielä läpimurtoa Äyräpään-Vuosalmen alueella, mutta epäonnistuivat. Suomalaisten puolustusta auttoi merkittävästi Saksan apu. Suomi sai ns. Ribbentropp-sopimuksen nojalla uusia pst-aseita, rynnäkkötykkejä, yhden divisioonan joukkoja ja eversti Hans Kuhlmeyn lento-osaston Ihantalan taisteluun

Syvärin suunnalla Suomalaiset irtautuivat venäläisten huomaamatta. Joukkojen vetäminen Syvärin takaa sujui tappioitta. Ilmapommitus ja tykistökeskitys osuivat tyhjiin asemiin. Aunuksessa oli tarkoitus pysäyttää venäläishyökkäys PSS-asemassa, mutta se menetettiin, kun venäläiset nousivat maihin suomalaisten selustassa Tuuloksessa. Lopulliset pysäytystaistelut käytiin U-asemassa Pitkärannan ja Loimolan välissä.

Tilanne Suomen rintamalla syyskuussa 1944 suurhyökkäyksen
pysähdyttyä. (Kuva, Wikipedia, Jatkosota)

Moskovan aselepo ja Lapin Sota 1944-45

Palava Muonio 30.10.1944. (Kuva SA-arkisto)

Venäläisten hyökkäys torjuttiin Ihantalassa. Uusi hyökkäys olisi vaatinut lisää joukkoja ja aikaa.  Venäläisillä oli kuitenkin kiire Berliinin valtaukseen ja Suomelle tarjottiin rauhaa. Aselepo astui voimaan 4.-5. syyskuuta 1944 mutta virallisesti sopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Rauha vahvistettiin Pariisissa 1947.

Aselevon ehtoihin kuului saksalaisten poistaminen Suomesta. Aikataulu oli niin tiukka, että Lapissa jouduttiin sotaan saksalaisten kanssa. Se oli Stalinin tarkoitus, hän ei halunnut saksalaisten ennättävän puolustamaan Berliiniä. Viivyttääkseen suomalaisia saksalaiset polttivat ja miinoittivat Lapin.

Viimeinen saksalainen sotilas poistui Norjan puolelle 27.4.1945 ja sota oli ohi. Kansallista veteraanipäivää vietetään joka vuosi 27.4. tämän tapahtuman ja veteraanien muistoksi. Päivää vietettiin ensimmäisen kerran 1987.

 

Kauhavan lukio ja Yläkoulu ovat aloitteestani pitäneet veteraanipäivänä kenttähartauden sankarihaudoilla yli 10 vuoden ajan. Mukana on ollut seurakunnan, veteraanien ja reserviläisten edustajat. Lentosotakoulu ja myöhemmin reserviläiset ovat asettaneet kunniavartion sankarihaudoille tilaisuuden ajaksi. Näin olemme osaltamme kunnioittaneet sotiemme veteraaneja.

 

Teksti Eero Paavola