Paloaukealta Syvärille

 

Tuntematon Sotilas

Pohjanmaan historian harrastajat tekivät perinteisen matkan sotahistorian paikoille Venäjälle 7.-11.6.2016. Mukana oli 25 henkeä. Teemana oli ”Tuntematon Sotilas” eli Jalkaväkirykmentti 8, joten Ylämyllyn paloaukea oli sopiva tarinan aloituspaikka.  JR 8 oli asevelvollisrykmenttinä 11. Divisioonan keihäänkärki, kun lähdettiin kohti Petroskoita ja Syväriä. Divisioonan muut rykmentit olivat JR 29 ja JR 50. Rykmentin I ja II pataljoona olivat asevelvollispataljoonia, jotka kantoivat hyökkäyksissä suurimman vastuun. Väinöä Linnan kirjan henkilön kirous kuvaa tilannetta, kun jälleen tuli hyökkäyskäsky. ”Ei jumalauta, onko tämä Suomen armeijan ainoa pataljoona”. Kolmas pataljoona oli koottu reserviläisistä ja se pääsi helpommalla.

JR 8:n esikunta Kiteellä. Rykmentin komentaja everstiluutnantti Pietari Aleksanteri Autti on edessä toinen oikealta 27.6.1941. JR 8:n kranaatinheitinkomppania marssilla hyökkäysasemiin Kiteellä 27.6.1941. (SA kuva)

Jatkosodan alussa JR 8 koottiin Ylämyllylle, josta alkoi pitkä korpisota aina Syvärin alajuoksulle Kuuttilahteen saakka. Asemasodan aikana rykmentti oli Pertjärvellä Syvärin yläjuoksulla. Kesäkuussa 1944 rykmentti perääntyi korpia pitkin Loimolaan U-asemaan, jossa taisteltiin rauhan tuloon asti. SA-arkisto on avautunut ja sieltä löytyi valtava määrä retken teemaan sopivia kuvia.

Se on alkanut nyt. JR 8 hyökkää Havuvaarassa 5.7.1941. JR 8:n komentaja evl. Pietari Autti neuvottelee saksalaisten (163 D) kanssa, kun rajan venäläiset asemat on murrettu. (SA kuva)

Särkisyrjä

Ennen matkalle lähtöä koimme ikävän yllätyksen, sillä Suomen pankeissa ei voi enää vaihtaa valuuttaa. Kun ruplia tilasi netin kautta, niin kurssi on surkea eli 1 € oli 65 ruplaa. Rajan valuuttapisteissä kurssi oli 1:72. Rajan rahan vaihdon jälkeen pohjalaisten retkikunnan ensimmäinen kohde oli Ruskealan Särkisyrjän taistelupaikka. Siellä oli tulessa Kauhavalla koottu JR 37, jota komensi eversti Into Salmio.  Vastassa oli eversti Bondarevin johtama 168 divisioona, joka oli ollut motissa Pitkärannassa talvisodan aikana.  Suomalaiset pyrkivät saartamaan venäläiset kiertämällä heidän selustaansa Ruskealan Särkisyrjässä. Bondarev oli kuitenkin viivytystaistelun mestari, eivätkä suomalaiset pystyneet saartamaan venäläisiä. Särkisyrjän taistelussa kaatui 139 ja haavoittui 375 suomalaista 18.-22.7.1941.  Kauhavalaisia kaatui 51. Venäläisiä kaatui noin 500. Taistelun huippu saavutettiin Immolan talon alueella, jossa venäläisillä oli lujat viivytysasemat.  Immolan kivinavetasta, jossa venäläisillä oli kaksi konekivääriä, on enää rauniot jäljellä. Yhteensä Immolan talon alueella oli kahdeksan konekivääriä, jotka tekivät pahaa jälkeä.

Sortavalasta vanhalle rajalle

Retkemme ensimmäinen yö vietettiin Sortavalassa, johon tutustuttiin lyhyellä kiertoajelulla. Sortavala on lähes sotaa edeltävässä kunnossa, koska kaupunkia ei tuhottu tykkitulella eikä pommituksilla. Sinne ei myöskään ole rakennettu uutta. Valitettavasti opettajaseminaari on palanut.  Suomalaiset valtasivat kaupungin jalkaväkihyökkäyksellä 15.8.1941.  Seitsemännen divisioonan komentaja eversti Antero Svensson sai valtauksen vuoksi Mannerheimin ristin numero 5.

Suomalaiset etenevät pitkin Karjalankatua 15.8.1941. Sankarihautaus Sortavalan kirkkopuistossa 17.8.1941. Pastori puhuu (SA kuva).

Toisena matkapäivänä ajoimme Laatokan rantaa pitkin kohti Aunusta ja Lotinanpeltoa.  Läskelässä tultiin JR 8:n sotatielle. Rykmentti taisteli ensimmäisen korpisotavaiheensa Saarivaarasta ja Havuvaarasta alkaen Jänisjärven ympäri ja saapui Läskelään 17. heinäkuuta 1941. Läskelänkosken silta on uusittu muutama vuosi sitten, koska entinen notkui jo uhkaavasti autojen alla. Puunjalostustehdas suljettiin vuonna 2004 mutta avaamistakin on suunniteltu.

Vihollisen tulikorsu Havuvaaran kansakoulun luona. Tällaisia bunkkereita vastaan JR 8 hyökkäsi sodan alussa. Läskelän räjäytetty silta 21.7.1941 (SA kuva).

Sortavalasta lähdimme kiertämään Laatokkaa sen kauneinta rantaa eli Kirjavalahtea pitkin. Vanha raja ylitettiin Rajakonnussa, jossa vanha rajapyykki oli edelleen tien vieressä. Tuuloksessa tutustuimme venäläisten maihinnousuun juhannuksena 1944.  Suomalaiset uhkasivat joutua mottiin Aunuksessa mutta kuukautta aikaisemmin rakennettu ns. Säntämän kapulatie pelasti 20 000 suomalaista. Suomalaisten kenttähautausmaan reunaan on pystytetty muistomerkki juhannuksen taisteluiden aikana haudatuille kaatuneille. Haudat löytyivät 1994 ja muistomerkki pystytettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Tuuloksen maihinnousun alta vetäytyviä joukkoja. Mies paljasjaloin, toinen hyttysverkko päässä sekä tykki 27.6.44. (SA kuva). Tuuloksen kenttähautausmaahan haudattiin 57 kaatunutta. Suomen valtio pystytti muistomerkin 1996. Nyt pensaikko on kasvanut eteen niin, että muistomerkkiä on vaikea havaita. Hautausmaa on merkin takana. (Kuva: Suomen Sotahistoriallinen Seura)

Aunus

Nurmoilassa löysimme sodan ajan lentokentän, joka on jo metsittynyt. Itse kylästä löytyi vielä talo, jossa TK-miehet Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Martti Haavio (P. Mustapää) asuivat vuosina 1941-44. Kylän taakse korkealle harjulle suomalaiset rakensivat korsukylän vankityövoiman avulla. Korsukylää rakennettiin kahdessa vuorossa, joissa molemmissa työskenteli 400 vankia. Valitettavasti kylä poltettiin perääntymisen alkaessa 1944, vaikka esimerkiksi VI AK:n komentaja Paavo Talvela ei sitä halunnut.

Palava Nurmoila pommituksen jälkeen 24.6.1942. Korsukylän harju oikeassa reunassa. Olavi Paavolainen ”Synkässä Yksinpuhelussa” Nurmoilan järven rannalla elokuussa 1942. Kirja syntyi Nurmoilassa. (SA kuva)

TK-miesten kaksiosainen talo on kuvan vasemmassa reunassa (Kuva Eero Paavola). Kenraali Winell tarkastaa Nurmoilan joukot 24.6.1942 (SA kuva)

Nurmoilan jälkeen tutustuttiin Syvärin luostariin oppaan johdolla. Luostari toimi vuosina 1506-1917. Kommunistihallinto sulki luostarin ja se rappeutui. Toiminta alkoi uudelleen 1996. Uusi osa on täysin restauroitu ja vanhakin lähes kokonaan. Sodan aikana luostarissa toimi kenttäsairaala. Munkit ovat palanneet luostariin kuten luostarin perustajan Aleksander Syväriläisen hyvin säilynyt muumiokin. Ihmisiä oli koko ajan suutelemassa Syväriläisen arkkua ja rukoilemassa.

Syvärin luostarin uusi osa (Kuva Eero Paavola) Vanha luostari 9.9.1941 (SA kuva)

Toinen matkayö nukuttiin Lotinanpellossa. Tänne ei aikaisemmin ole saatu majoitusta muta nyt se onnistui. Hotelli oli uusi ja siisti, mutta aamupala oli todella niukka. Siihen kuului kuppi teetä, leipää ja juustopala sekä lautasellinen puuroa.  Sodan aikana rintamalinjat leikkasivat Syvärin Lotinanpellon kohdalla. Yläjuoksulle syntyi suomalaisten sillanpää. JR 8 siirrettiin Petroskoista Lotinanpellon eteläpuolelle Kuuttilahteen tukemaan saksalaista 163 divisioonaa 19. lokakuuta 1941. Tarkoitus oli ylittää Syväri ja ottaa yhteys etelästä tuleviin saksalaisiin ja sulkea Leningradin saartorengas eli ns. kädenlyönti Syvärillä. Ylitystä ei tullut, koska saksalaiset kärsivät tappion Tihvinässä ja joutuivat perääntymään joulukuussa 1941. Vuoden 1942 alussa rykmentti siirrettiin Pertjärven alueelle.

Syvärin takana

Kolmantena päivänä lähdettiin Syvärin vartta kohti Petroskoita. Shemenskin kylässä yritettiin löytää Kev. Os. 19:n muistomerkki, jonka yksikkö pystytti huhtikuussa 1942 käytyjen torjuntataisteluiden kunniaksi. Kylä löytyi mutta merkkiä ei, joten päätimme, että parin vuoden sisällä viedään uusi muistomerkki Shemenskiin. Näissä taisteluissa oli myös JR 8 mukana, ja Rokka eli Viljami Pylkäs ampui pellolle konepistoolilla yli 80 venäläistä.

Kev.Os.19:n muistomerkki vuonna 1942. JR 8:n vastahyökkäys käynnissä kelirikkoisessa maastossa Shemenskin ja Pertjärven välissä 17.4.1942. Olosuhteet olivat todella vaikeat kelirikkoisessa maastossa. (SA kuva)

Seuraava kohde oli Juksovan kylä, jossa JR 8 oli levossa, kun ei ollut rintamavastuussa. Kylä on niin pieni, ettei sitä löydy kartoista. Se löytyi salapoliisityön tuloksena vanhojen valokuvien ja Googlen kartan avulla. Rykmentti vietti siellä juhannuksen 1942. Juhannuksesta löytyi paljon valokuvia. Tarkoituksemme oli nostaa kuohuviinimalja ja laulaa Suvivirsi ”Tuntemattomien” kunniaksi, koska JR 8 lauloi Suvivirren juhannuksen 1942 jumalanpalveluksessa Juksovan paraatikentällä.   Satoi kuitenkin niin paljon, että tilaisuus siirrettiin Vosnesenjan lauttasatamaan.

Everstiluutnantti Hannes Raikkala ottaa vastaan ilmoituksen: ”herra eversti, rykmentti valmiina juhannuksen jumalanpalvelukseen” 24.6.1942 (SA kuva). ”Tuntemattomien” jälkeläiset samalla paikalla 9.6.2016. Sota-ajan kuvassa näkyvä karjalaistalo on edelleen paikallaan hyvässä kunnossa mutta ei näy uudessa kuvassa. (Kuva Eero Paavola)

JR 8 (3000 miestä) juhannuksen 1942 paraatissa ja laulamassa Suvivirttä (SA kuva)

Melkoisella varmuudella ryhmämme on ainoa suomalainen ryhmä Juksosvassa vuoden 1944 kesäkuun jälkeen. Oli mieleenpainuva hetki olla sillä paikalla, jossa oma isä lauloi 22-vuotiaana suvivirttä muiden ”tuntemattomien” joukossa 24.6.1942. Kaikki kunnia näille miehille, sillä he täyttivät velvollisuutensa loppuun asti.

 

Juksovasta menimme Syvärin vartta pitkin Vosnesenjaan, josta on lauttayhteys Syvärin yli. Syväri on 224 km pitkä, pudotuskorkeutta on 28 m ja joessa on kaksi patoa ja kolme siltaa. Joki on osa Kaspianmeren-Vienanmeren reittiä. Suuretkin alukset pystyvät purjehtimaan sitä pitkin. Lauttasataman kohdalla oli suomalaisten rakentama silta vuosina 1942-44. Suomalaiset räjäyttivät sen perääntymisen alkaessa kesäkuussa 1944. Rannassa on pieni kappeli, jonka edessä nostimme maljan JR 8:n ja kaikkien veteraanien kunniaksi sekä lauloimme Suvivirren. Vosnesenjaa vastapäätä on suomalaisten rakentama kalliolinnoitus eli Vepsän Lukko. Se oli ainoa kantalinnoitus Syvärin rintamalla. Linnoituksessa oli neljä 76 mm:n tykkiä ja neljä konekivääritornia.

Vosnesenjan silta 5.4.1942. Vepsän Lukko on kuvaajan puoleisella rannalla oikealla noin 1 km sillasta. Taustalla on Vosnesenja. (SA kuva). Vepsän Lukon yksi neljästä sisäänmenoaukosta. (Kuva Eero Paavola)

Kolkutellen Petroskoihin

Rjurik Loninin museo siirrettiin nykyiselle paikalleen kivenhakkaaja Ivan Melkinin 1814 rakentamaan taloon 1980-luvulla. Talo edustaa parasta vepsäläistä puurakentamista. (Kuva Eero Paavola)

Vosnesenjan jälkeen alkoi sanoin kuvaamaton röykytys kuoppaista tietä myöten Petroskoihin. Tien kuntoa ei voi edes kuvailla!  Jopa Kauhavan teiden miinakentät tuntuivat hyviltä tämän kokemuksen jälkeen. Ensimmäinen kohde oli Soutjärven vepsäläiskylä Äänisen rannalla. Siellä on vepsäläisten museo, jonka Rjurik Lonin perusti 1965. Erinomaiset oppaat antoivat paljon mielenkiintoista tietoa vepsäläisten tavoista ja uskomuksista. Löysimme paljon yhteisiä piirteitä suomalaisen kulttuurin kanssa.

Noin 20 km ennen Petroskoita on ”punainen männikkö”. Siellä teloitettiin noin 1200 ihmistä Stalinin vainojen aikana vuosina 1936-38. Suomalaisia ammuttiin 580, karjalaisia 431 ja venäläisiä 136. Joukkohaudat löydettiin 1996 ja muistomerkki pystytettiin 1997. Toinen ja suurempi murhapaikka on Petroskoin ja Karhumäen välissä Sandarmoh`ssa.

Petroskoissa yövyimme Radisson-hotellissa asema-aukion laidalla. Itse kaupungissa tehtiin lyhyt kiertoajelu.

Petroskoin asema hotellin ikkunasta 9.6.2016 ja valtauspäivänä 1.10.1941 (Kuvat Eero Paavola ja SA kuva)

Pitkärannan mottialue

Seuraavana päivänä ajoimme kohti Kollaata ja Loimolaa ”Tuntemattoman Sotilaan” vuoden 1941 hyökkäysuraa pitkin. Säämäjärvellä perustettiin Säämäjärven Uimaseura. Vesi ja ilma olivat nyt sen verran kylmiä, että vain puheenjohtaja Aki ja sihteeri Tuukka uskalsivat uida. Muut uskalikot uivat vasta uudessa majapaikassa Jänisjärvellä. Säämäjärvi on kaunis, puhdasvetinen ja hiekkarantainen erämaajärvi. Sen ja Sotjärven välisellä kannaksella JR 8 teki yli 20 km pitkän öisen suokoukkauksen, jolla venäläisten puolustus murrettiin elokuun lopussa 1941. 

Tarton rauhan raja ylitettiin Hyrsylässä. Rajasta ei näy enää merkkejä mutta kapea polku näyttää sen linjaan. Sitten olikin vastassa Kollaa, joka ”kesti”. ”Kyllä  kestää, jos ei pakoon käsketä lähtemään” oli Marokon Kauhun (Aarne Juutilainen) vastaus kenraali Hägglundin kysymykseen: Kestääkö Kollaa?

Juutilaisen komppanian (”syntisten”) jumalanpalvelus Kollaalla 24.12.1939. Juutilainen vasemmalla ja kansanedustaja, pastori Antti J. Rantamaa saarnaa. ”Syntiset” linjassa 1.2.1940 ( SA kuva)

Kollaan jälkeen tulimme Loimolaan. Se on 50 km pitkän U-aseman pohjoisrajalla. Löysimme nyt tien varresta kiviset panssariesteet, joita emme aikaisemmin ole huomanneet. JR 8:n taistelu päättyi Loimolan pohjoispuolen erämaataisteluihin, joiden aikana perääntyvät ”tuntemattomat” uivat Tulemajoen yli ”kuin sorsaparvi” Rokan sanoilla sanottuna.

Loimolasta menimme Pitkärannan mottialueelle ja kävimme Rykmentinmotissa ja Lemetin motissa. Tällä alueella taisteltiin sekä talvi- että jatkosodassa. Tuoreista haudoista päätellen venäläiset hautaavat jatkuvasti uusia vainajia Lemetin sankarihaudoille. Suomen ja Venäjän valtiot pystyttivät yhteisen muistomerkin, ”Murheen Ristin”, Rykmentin motin alueelle vuonna 2000.  Muistomerkin vieressä on kivi, jossa lukee: ”Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä…" Muistomerkin on tehnyt petroskoilainen taiteilija Leo Lankinen. Paavo Lipponen edusti muistomerkin paljastustilaisuudessa Suomea.

Pitkärannan Rykmentin motti on laukaistu. (SA kuva). Murheen risti samalla alueella (Kuva Eero Paavola)

Rahalla saa ja hevosella pääse

Viimeisen yön nukuimme Jänisjärven rannalla Musta Kivi-nimisessä lomakylässä. Jänisjärvi on kaunis, 700 miljoonaa vuotta vanha meteorin iskemästä syntynyt kraatterijärvi. Lomakylään on upotettu valtavia ruplamääriä. Erään hieman epävarman tiedon mukaan omistaja olisi Venäjän neljänneksi rikkain mies! Lomakylässä on lähes kaikki mahdollinen helikopterikentästä ja kameleista alkaen.  Lomakeskuksen alue käsittää tuhansia hehtaareja, ja siellä on mm. valtava villisikafarmi metsästysmatkailua varten. Huoneet olivat tyylikkäitä ja sauna mainio. Mökeissä emme käyneet mutta ne näyttivät upeilta. Saunomisen aikana suurin osa matkalaisista liittyi Säämäjärven-Jänisjärven uimaseuraan vaikka vesi oli hyytävän kylmää.

”Mustan Kiven” saunaranta ja terassi. Järven vastarannalla hyökkäsi JR 8 kohti Laatokan rantaa ja Läskelää heinäkuussa 1941. Ympyrämme oli sulkeutunut. (Kuvat Eero Paavola)

Retkemme onnistui yli odotusten ja huippuna oli Juksovan löytyminen.  Niinpä syntyi välittömästi suunnitelma retkestä Uhtualle kesäkuun alussa 2017. Kiitokset kaikille retkeläisille hienosta matkaseurasta! Uhtualla tavataan!

Eero Paavola

Matkanjohtaja